Näin nautit Mainen klassisesta hirvimetsästyksestä — vinkkejä kokeneelta retkeilijältä

Kuule, tämä on sellaista asiaa jota jokaisen hirvifaninkin kannattaa lukea, vaikka oma rooli olisi vain ihastella näitä mahtavia jättiläiskavereita! John Holyoke, entinen Bangor Daily Newsin ulkoilmatoimittaja, on osallistunut vuosien varrella useisiin hirvimetsästysretkiin — kahteen omaan, kolmeen kavereidensa kanssa ja pariin toimittajana — ja hänellä on muutama kultainen neuvo jaettavanaan. Tärkein ohjenuora on yksinkertainen: aja vähemmän, kävele enemmän ja kutsu hirveä äänimerkein — mutta kun isokarvat alkaa lähestyä, on aika hiljentyä ja kuunnella.

Ennakkovalmistautuminen on Holyoken mukaan avainasemassa. Hän suosittelee kartoittamaan useita lupaavia paikkoja jo ennen metsästyskauden alkua: etsimällä jälkiä, jätöksiä ja uusiutuvia hakkuuaukeita, jotka toimivat nälkäisten hirvien ruokapöytinä. Autoillen ei kannata hurauttaa liian kovaa — eräällä retkellä seurueen uusi jäsen ajoi noin 40 kilometrin tuntinopeudella metsäteitä pitkin, ja hirveä ei näkynyt, koska katse ei ehtinyt tarkentua puiden väliin. Huh huh, se päivä kuulemma jätti kipeän muiston.

Lopuksi Holyoke muistuttaa jakamisen taidosta — ja tämä pätee muutenkin kuin hirvimetsästyksessä. Jätä rauhaan metsätie, jonka päässä toisen metsästäjän auto jo seisoo. Kerro lupaavilta vaikuttaneista paikoista, jos oma hirvikiintiösi on jo täynnä. Tarjoa apua, jos ohiajettava metsästäjä kamppailee saaliinsa kanssa. Metsän kuningas ansaitsee sen, että sen ympärillä ihmisetkin käyttäytyvät kuninkaan arvoisesti.