Tutkimus: Hirvi on metsän monimuotoisuuden salainen ase

Metsän kuningas ei ole vain komea — se on myös ekosysteemin rakentaja. Tuore ruotsalainen väitöskirjatutkimus osoittaa, että hirvet ja peurat lisäävät metsän lajirikkautta sekä suoraan että epäsuorasti. Kun isokorvat laiduntavat kohtalaisella paineella, ne harventavat kasvillisuutta ja päästävät valoa maanpinnalle — ja se tarkoittaa tilaa useammille putkilokasvi- ja kovakuoriaislajeille. SLU:n tutkija Joseph Andersonin mukaan sorkkaeläimet voivat itse asiassa edistää metsän lajirikkautta, vaikka niiden metsätalousvahingot tunnetaan hyvin.

Tutkimus yhdistää havaintoaineistoa ja kontrolloituja kokeita eri puolilta Ruotsia. Tutkijat vertasivat kasvillisuuden kehitystä aidatuilla alueilla — joilta sorkkaeläimet oli suljettu pois — ja niiden ulkopuolella. Tulos oli selvä: putkilokasvien lajirikkaus oli suurimmillaan siellä, missä laidunnuspaine pysyi keskitasolla. Voimakas ja keskittynyt laidunnuspaine käänsi vaikutuksen päinvastaiseksi, ja suurilla hirvitiheyksillä oli selkeä negatiivinen vaikutus monimuotoisuuteen, etenkin lehtipuiden kasvuun.

Väitöskirjan johtopäätös haastaa yksinkertaiset mallit: riistanhoitoa ei voi perustaa pelkästään hirvipopulaation kokoon, vaan huomioon on otettava myös maaperän tuottavuus, metsänhoito ja puulajien välinen kilpailu. Tasapaino on siis valttia — ja kun se löytyy, pitkäjalat tekevät metsässä hiljaa mutta tehokkaasti töitä koko ekosysteemin hyväksi. Hulvatonta!