Mainen hirvimetsästyslupa voitettu – mitä sillä saa ja ei saa tehdä?

Mainen osavaltiossa käydään vuosittain arvonta, jossa onnekkaimmille metsästäjille myönnetään hirvimetsästyslupa. Jos sellainen osuu kohdalle, on hyvä tietää pelisäännöt – sillä rajoituksia on useampia. Luvan saanut metsästäjä maksaa luvan lunastamisesta joko 52 dollaria (osavaltion asukkaat) tai 585 dollaria (muut). Lisäksi luvanhaltija saa valita itselleen niin sanotun apumetsästäjän, joka on ainoa toinen henkilö, jolla on oikeus olla aseistettuna ja osallistua hirven metsästykseen — mutta vain silloin, kun luvanhaltija itse on paikalla.

Lupoja voi tietyissä tilanteissa myös vaihtaa toisen luvanhaltijan kanssa. Tällainen vaihto voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun haluaa metsästää eri viikolla, eri alueella tai eri sukupuolta olevaa hirveä. Vaihto on sallittu kerran, mutta molemmat luvat on oltava maksettuna ennen kauppaa, ja virallinen vahvistus vaatii kirjallisen sopimuksen sekä seitsemän dollarin maksun osavaltiolle. Lupapaikan myyminen rahan vastaan on kiellettyä ja luokitellaan rikokseksi – mutta luvanhaltijoiden keskinäinen vaihto kompensaatioineen on luvallista, kunhan kolmas osapuoli ei hyödy vaihdosta taloudellisesti.

Jos yllättävä elämäntilanne estää metsästyksen — vakava sairaus tai vaikkapa kutsu asevelvollisuuspalvelukseen aseellisessa konfliktissa — luvanhaltijalla on mahdollisuus hakea lykkäystä yleensä yhdeksi vuodeksi. Äärimmäisissä tilanteissa lupa voidaan siirtää myös perheenjäsenelle, esimerkiksi silloin kun luvanhaltija kuolee ennen metsästyskautta. Mainen MDIFW:n tiedottajan Mark Lattin mukaan kymmeniä lykkäyksiä myönnetään vuosittain tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Kaiken kaikkiaan järjestelmässä on siis jonkin verran joustoa — mikä on toki oikein, kun kyseessä on mahdollisuus tavata metsän kuningas sen omalla reviirillä.